Narvan museo

Kuten monien virolaisten museioiden, myös Narvan museon tarina alkaa paikallisten historiasta kiinnostuneiden ihmisten mielenkiinnosta.

25.3.1864 Narvan Suurkiltaan kuuluvat rikkaimmat ja koulutetuimmat kaupunkilaiset aloittivat virallisesti oman historiaseuransa toiminnan. Seuran tavoite oli mm. Narvan historiaan liittyvien tietojen keruu ja tutkiminen sekä sellaisten esineiden kerääminen ja säilyttäminen, jotka voivat olla hyödyksi tuleville sukupolville siitä huolimatta, miltä ajalta ne ovat peräisin.. Seura järjesti tapaamisiaan Narvan Suurkillan tiloissa Raatihuoneen torilla sijaitseessa pörssitalossa. Samoissa tiloissa oli myös kirjasto ja seuran esineistön kokoelma: vanhoja rahoja ja mitalleja, historiallisia aseita, arkipäivän esineistöä sekä käsityötarvikkeita, taidetta ja vanhoja oppikirjoja. Koska tämä kokoelma ei ollut julkisesti esillä, seura alkoi miettiä kaikille avoimen museon luomista.

Aleksanteri II antoi joulukuussa 1865 luvan antaa Narvan linnoituksessa sijaitseva talo eli Pietari Suuren talo esineistöineen Narvan Suurkillan käyttöön ja omistukseen. Nimensä talo oli saanut Pietari Suuren toistuvien vierailujen ansiosta, kun Narva oli suuren Pohjansodan tuloksena valloitettu ruotsalaisilta 1704. Talo yhdessä Piateri Suurelle kuuluneen esineistön kanssa jäi Venäjän imperiumin johtoperheelle aina Narvan Suurkillalle luovutukseen asti. Pian talossa avattiin museo, jonka näyttely koostui historiaseuran ja talon omasta esineistöstä. 1867 julkaistiin museon ensimmäinen opaskirja. Vaikkakin historiaseuran toiminta keskeytyi vuonna 1868, kun yksi sen johtohahmoista, Heinrich Johann Hansen, lähti Pietariin, museo jatkoi edelleen toimintaansa Pietari Suuren talossa.

9.8.1913 avattiin Narvassa juhlallisesti vielä yksi museo, Lavretsov-museo. Museon esineistö koostui kauppias Sergei Lavretsovin ja hänen vaimonsa 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun taidekokoelmasta, joka oli testamentattu Narvan kaupungille yhdessä talon kanssa. Pääasiassa akateemis-realistista maalauskokoelmaa täydennettiin 1920- ja 1930-luvuilla ostamalla tauluja sekä saamalla niitä lahjoituksena virolaisilta taiteilijoilta. Samoin Narvan kaupunginvaltuusto antoi museolle lahjoitukseksi koko joukon 1700-1800-luvuilla maalattuja raatiherrojen ja muiden tärkeiden asukkaiden muotokuvia, jotka siihen asti olivat olleet Narvan raatihuoneella.

1933 Lavretsov-museo ja Pietari Suuren museo yhdistettiin. Yhdistämisen tavoitteena oli kokoelmien yhdistäminen ja järjestäminen. Lavretsovien taloon piti tulla taiteen ja etnogrfian näyttely ja Pietari Suuren taloon historiallisten esineiden näyttely. Ennen II maailmansodan taisteluita Narvassa, osa arvokkaimmista esineistä pelastettiin Neuvostoliittoon. Säilynyt osa esineistä pantiin esille aina vuoteen 1944 asti, kunnes 6.3. Neuvostoliiton pommituksien yhteydessä Narvan koko barokkinen keskusta tuhoutui yhdessä Narvan museolle kuuluneiden kahden talon kanssa. Onnenpotkuna museon esineistö oli lastattu ennen pommituksia Tallinnaan menevään junaan, mutta valitettavasti sekin pommitettiin Rakveren kohdalla. Pommituksesta säilyneet näyttelyesineet antiin Rakveren, Paiden ja Tallinnan kaupunginmuseoille. Niinpä sodan päätyttyä Narvassa ei ollut enää museoita eikä sen paremmin kyllä esineistöäkään.

22.7.1950 avattiin linnan alueella sijaitsevassa entisessä sotilaiden saunan yhdessä huoneessa pieni Narvan historian näyttely. Näyttelyn kokoelmassa oli muutamia esineitä myös vanhasta kokoelmasta, sillä kun Narvassa alettiin tosissaan suunnitella museon jälleenavaamista vuonna 1949, toiset museot alkoivat omista kokoelmistaan palauttaa Narvalle kuuluneita esineitä. Vuonna 1959 palautettiin osittain myös Venäjälle viety kokoelma. Ahtaisiin tiloihin toivottiin helpotusta kolmen-neljän vuoden kuluttua, kun museon oli tarkoitus muuttaa korjattuun Pietari Suuren taloon. Toisin kuitenkin kävi, sillä vuonna 1959 vastoin kaikkia odotuksia talon rauniot hävitettiin kokonaan. Myös toiveet linnan korjaamisesta näyttivät jo kadonneen, sillä vuonna 1960 lopetettiin linnan restaurointitöiden rahoitus, joka oli aloitettu 1950-luvun puolivälissä. Näistäkin vastoinkäymisistä huolimatta museo jatkoi toimintaansa väliaikaisissa tiloissa ja vuonna 1957 kokoelmia esiteltiin jo yhdeksässä eri salissa. 1968 alkoivat jälleen linnan resturointityöt.

1977 museoon perustettiin museon haaraosasto, Kreenholmin tuotantomuseo, mutta varsinainen näyttely työläiskaupunginosassa avattiin vasta 1983. Haaraosasto lakkautettiin vuonna 1992 ja kokoelmat lahjoitettiin Narvan museolle.

Joulukuussa 1986 avattiin Pitkän Hermannin torni ja länsi- sekä eteläsivut yhdessä Narvan historiallisen uuden pysyvän näyttelyn kanssa. 1987 museolle annettiin korjattu rondelli Suuren länsipihan luoteiskulmassa ja Kivisali. Vuonna 1996 valmistui linnan päärakennuksen pohjoissivu, jossa avattiin 1800-luvun Narvaa esittelevä näyttely. Linnan korjaustyöt jatkuvat edelleen. Viimeksi korjattiin Pohjoispiha vuosina 2005-2006 ja omaa vuoroaan odottaa vielä päärakennuksen itäsivu.

Huhtikuussa 1991 avattiin Narvan museon taidegalleria, jonne laitettiin museon rahaston taidekokoelma, johon kuuluu myös olennainen osa ennen sotaa museolle kuuluneesta taide-esineistöstä. Taidegalleria sijaitsee Gloria-bastionissa vanhassa armeijan varastossa, joka on rakennettu 1777.

2007 avattiin korjattu Pohjoispiha, joka on Narvan museon tulkinta 1600-luvun käsityöläisten kaupunginosasta. Vierailija pääsee keskelle elävää historiaa ja pihalla on mahdollista kokeilla monia erilaisia historiallisia käsityömuotoja myös itse.